Normipäivä

Elossa.

Lähes kolme kuukautta on elämää Pakistanin islamilaisessa tasavallassa takana, ja arkipäivät ovat hyvinkin rutiininomaisia. Tekemistä on kuitenkin riittänyt sen verran, että vapaa-aika on käytetty muualla kuin koneen äärellä kertoen normipäivästä. Tähän päivään asti siis.

Töihin kävelen korttelin päähän noin kymmenen aikaan aamulla, joustavalla aikataululla koska puhutaan kuitenkin Pakistanista. Duunipäivä on yleensä hyvinkin vaihteleva; yleensä töihin mennessä mitään tarkempaa tietoa tulevista työtehtävistä ei ole. Asiakkaiden varassa kun ollaan, ja viikkoa pidempiä toimeksiantoja on harvoin. Kun työtehtäviä delegoidaan minulle, niin reagointiaikaa ei hirveämmin ole. Intuitioon, maalaisjärkeen ja hyvin argumentoituihin mielipiteisiin luottaen pääsee täällä pitkälle. Ihmisten välisillä suhteilla on suuri merkitys täällä menestyäkseen. Piirit ovat yllättävän pienet, vaikka kyseessä on 20 miljoonainen kaupunki.

Tänne tullessa sain kaksi suuntautumisvaihtoehtoa: creative tai strategic markkinointiosasto. Päätin, että koska tänne asti on tultu, niin miksi en kokeilisi jotain täysin uutta. Valitsin siis ”luovan” osaston, vaikka alkuun jännittikin toimia alan ammattilaisten keskellä, eikä varsinaista koulutusta moiseen ole; syteen tai saveen. En nyt tiedä kumpi (vai onko kumpikaan?), sysi tai savi, on näistä se positiivinen lopputulema, mutta olen todella iloinen että valitsin erilaisen tien kuin olisin koto-Suomessa valinnut.

Lauantaina on viimeinen työpäivä RG Blue Communications -firmassa, ja nyt voin todeta, että oon todella onnellinen että otin haasteen vastaan. Olen päässyt kokemaan lähes koko mainostoimistotyön tehtävien spektrin, aina ensimmäisestä asiakastapaamisesta valmiiseen palveluun (olkoot sitten esim. tv-mainos Cheetos-sipseille tai markkinointistrategia toimintaa aloittelevalle energiayhtiölle). Absurdeinta oli nähdä lehmistä ottamani kuvat kadunvarrella massiivisessa printtimainoksessa Eid al-Adha:n aikaan. Moni työtehtävä on ollut taustatyötä, jonka avulla on helpompi lähestyä asiakaita. Olen mm. tehnyt taustatutkimusta, miten eri värit käsitetään Pakistanissa ja näytellyt tekstiilifirman B2B-tarkoituksiin tuotetussa dokumentissa.

Tässä hieman sneak preview:tä RG Blue:n mainoksista:


---
Tänne tullessa oma tietämykseni Pakistanista, ja tulevista työtehtävistä vielä vähemmän, oli hyvin hutera. Ennakkoluulot yritin jättää matkalle kävellessäni Tampereen Järvensivulta bussiasemalle, ja hyvä niin sillä harva ennakkoluulo on osoittautunut todeksi. Kumotaan siis muutamia ennakkoluuloja: Pakistan, varsinkaan Karachi, ei ole vain ja ainoastaan köyhyyttä. Oikeastaan täysin päinvastoin. Verotus on hyvin löysää, ja varsinkin rikkaat voivat luistaa helposti velvollisuuksistaan, joten äärimmäistä rikkautta löytyy todella paljon.
Kontrolli ei ole Karachissa Iranin tasoista mullahien ylivaltaa, vaan täällä raha puhuu. Ihmiset tykkäävät sanoa, että Karachissa on kaikki mahdollista. Itse en erityisemmin perusta moisesta ”vapaudesta”, joka heidän puheissa tuntuu tarkoittavan lähinnä auktoriteettien voimattomuutta esim. vangita vaikutusvaltaisia/rikkaita henkilöitä, vaikka kyseessä olisi kuinka vakava rikos. Ja jos satut tuntemaan oikeita henkilöitä, niin taivas on rajana (tai DHA, eli Defence Housing Authority maarajat, joka erottaa köyhät rikkaista hyvinkin konkreettisesti Karachissa). Itse asiassa DHA:n raja kertoo hienosti maan tilanteesta, sillä Pakistanin keskiluokka on kuin kartalle piirretty DHA:n viiva. Kuvitteellinen.
Pääsimme kansallisen sanomalehden sivuille.

Itse jatkan high-life elämää vielä hetken, ennen kuin suuntaan rinkan kanssa pölyisille teille. Toissa viikonloppuna kävelin punaista mattoa pitkin Lipposen käteltäväksi itsenäisyyspäivän vastaanotolla. Ennakkoa tulevasta ylipäälliköstä? Ehei, vaan Osmo ”Paavon veli” Lipponen otti Pakistanin suurlähettilään ominaisuudessa minut vastaan Islamabadissa pidetyissä juhlissa. Kättelyn jälkeen siirryin nopeasti kyynärpäätaktiikalla tiskille ottamaan kiinni kaiken sen 3kk aikana menetetyn punaviinin jota olen kaivannut. Porttien sisällä Pakistanissa lähes kaikki on mahdollista; myös possu ja turun sinappi.

ps. haluaisitte tai ette, tästä eteenpäin tekstejä tulee huomattavasti tiheämpää.