Howdy ho!
Indonesia check.
Tässä muutama Folke West -hetkeni taltioituna.
Ensimmäinen video on purkautuvan tulivuoren juurelta Jaavan saarelta. Mt Bromo on vuoren nimi, ja olihan vakuuttava näky.
">
Ainakin englanninkieltä äidinkielenään puhuvalle Java on lähes synonyymi kahville. Suomenkielisille ehkä mokka ajaa saman idean, joka wikipedia skouttauksen jälkeen paljastui kaupungiksi Jemenissä (Mocha). Alunperin päätin suunnata Jaavalle osaksi juuri kahvin takia, mutta energiatasoa ei tarvinnut pitää ylhäällä keinotekoisesti, vaan maisemat ja luonnon tarjoamat näytökset saivat minut unohtamaan koko kahvin. Onneksi ennen maasta poistumista muistin alkuperäisen suunnitelman ja siitä syntyikin seuraava video:
tiistai 1. maaliskuuta 2011
lauantai 5. helmikuuta 2011
Tutkan alapuolella
Matkustelun 101: Jos kerran olet päättänyt reissata pidempään, niin pistä linjat poikki muuhun maailmaan ainakin hetkeksi.
Erinäisten syiden takia (toisinaan vain halutti hiljentyä Himalajan rauhallisuuden keskellä, toisinaan olin aivan jäässä viikon putkeen ja toisinaan kännykkä oli hindujen hallinnassa) johtojen kiinnittäminen takaisin otti aikansa. Nyt kun olen kuitenkin jo viikon ollut Kuala Lumpurin ja Singaporen ilmaisten langattomien verkkojen äärellä, niin maailma on taas näppäimistöllä. Tosin suosittelen kyllä kaikille: menkää netin ulottumattomiin ja hukatkaa kännykän laturi; on vapauttavaa. (mainitkaa kuitenkin näistä asioista ensin vanhemmillenne, koska valitettava ’kokoaikaisen tavoitettavuuden’ ajatus on vallannut myös vanhempiemme mielet).
Wrap-uppia Pakistanista.
Mahtava maa reissata! Ei kovin montaa maakolkkaa enää löydy jossa saa matkata täysin vain kantaväestön seassa. Kun Karachista lähdin, niin ensimmäisen travellaajan näin vasta lähes kuukauden jälkeen Lahoressa. Ja sitten tämä turvallisuus-aspekti: otetaan kahden saman lähihistorian omaavan maan vertailu, eli Intian ja Pakistanin. Pakistanissa on vain yksinkertaisesti huomattavasti turvallisempi olo. Ihmiset haluavat auttaa sinua ihan vieraan auttamisen ilosta. Mielikuvat on mitä on, mutta tunnelma mikä ko. maissa vallitsee niin Pakistan ja Intia eivät edes sijoitu samalle janalle.
Reissasin Karachista 34h junalla pohjoiseen, josta hetken levähdettyä jatkoin bussilla 24h Himalajan läpi Gilgitiin. Kyseinen bussireissu yön läpi oli ehkä kaunein hetki minkä oon reissatessa kokenut. Täysikuun avittamana näkyneet silhuetit Himalajan vuoristosta; lähimmät vuoret tummempana ja kaukaisemmat haalealla hämärällä valaistuna. Bussi vaelsi serpenttinä vuoren rinteitä, seuraten alapuolella noin 300 metrin pudotuksen jälkeen virtaavaa Indus-jokea. Vain noin puoli vuotta sitten tulvinut joki ei antanut mitään vihjeitä tapahtuneesta, vain tasaisin väliajoin sijainneet YK:n avustusteltat muistuttivat menneestä. Vähän väliä uskalsin ummistaa silmäni, vaikka kuskin ”inshallah”-ajotyyli olikin suoranpudotuksen takia hieman jännittävää. Poliisisaattueet turvasivat matkamme kuitenkin tietyillä pätkillä vaanivilta maantierosvoilta.
Pohjoisessa hytisin joulun lähes -20C pakkasessa. Periaatteessahan moinen kylmätila pitäisi kestää, mutta kun alueen talot eivät ole lämmitettyjä millään, vaan sisällä oli jopa kylmempi. Yöt selviydyin höyheniä ulospuskevan makuupussin ja kuumavesipullon avulla. Upea kokemus kuitenkin viettää aikaa kirjaimellisesti Himalajan keskellä.
Pienen pohdinnan jälkeen päätin matkata Peshawariin. Peshawar on nyt ehkä astetta hämärämpään suuntaan menevä kaupunki. Räjähdyksiä tapahtuu uutisten mukaan lähes joka viikko, mutta tämä ei pidä paikkaansa. Peshawar nyt vain sijaitsee lähellä heimoalueita, ja n. 50km Afganistanin rajaa, joten kaikki lähialueen tapahtumat yleensä kerrotaan Peshawar-otsikon alla. (Obaman tuleva Peshawar vierailu luultavimmin ei ole kuitenkaan ihan paras idea).
Pakistaniin yhdistyy mielessäni sellaiset adjektiivit kuin mielenkiintoinen, tutkimaton ja ihmisiänkunnioittava kulttuuri. Intia on taasen kliseinen matkakohde, tutkittu ja ihmisiä keskiarvollisesti ei voisi vähempää kiinnostaa sinun mielipiteet maailmasta tai heitä kertoa omia ajatuksia. Olen nyt kriittisellä päällä joten teksti on tämän tyylistä. Lähetän myös viestin Intian matkaa suunnitteleville: menkää muualle! Sinua voidaan jopa kunnioittaa jossain (shocker!) muualla. Intia saattaa toimia ajatuksentasolla mukavana välivaiheena kyllästyttyä kaakkois-Aasian rantaelämään, mutta suosittelen ottamaan askeleen tuntemattomaan ja kokeilemaan esim. Pakistania tai vaihtoehtoisesti Irania.
On jännä huomata kuinka tunnelma muuttuu noin 200m kävelyn jälkeen Pakistanin ja Intian raja-asemalla. Saavuin Pakistanin puoleiselle rajalle tehdäkseni pienen teetestin: chai-off. Ideana oli vertailla teen hyvyyttä rajojen molemmin puolin, mutta loppukaneettiin sainkin yllättäviä faktoreita jotka eivät olleet mukana testiin lähdettäessä. Pakistanin puolella nautin, asteikolla 1-10, kasimiinus arvoisen teeni ja jäin vielä juttelemaan paikallisille niitä näitä. Seuraavaksi rajan yli. Intian puolella portin jälkeen odotti massa palvelujaan aggressiivisesti tyrkyttäviä taksikuskeja, jotka ohitin kuitenkin sulavasti. Odotin innolla päästessäni vihdoin kunnon masala chai:n ääreen, ja oikeassa olin: ysipuoli! Oikea Intia paljastuu vasta kun olen maksamassa. Tarjoilijapoika yrittää vedättää kolminkertaista ylihintaa teestä. Johtaja paikalle, joka toteaa minun olevani oikeassa. Toista vastaava asennoituminen tuntemattomaan koko miljardiväestön kanssa lähes kolmen viikon ajan 24h per päivä ja voitte ymmärtää miksi Intia ei herätä järin sympaattisia ajatuksia. Chai-off:n tulos on siis että Intia vei teekisan, mutta Pakistan voittaa lähes kaikessa muussa. Eikä vähiten tunnelmassa ja ihmisten ystävällisyydessä.
Poikkeuksiakin löytyy Intiasta: sain matkata reippaammanpuoleisesti ja hankkia vielä yhden ylimääräisen leiman passiini jotta löysin pelastuksen Intian sisältä. Sikkimin osavaltio. Koillis-Intian pelastus heikkohermoiselle reissaajalle. Sikkim sijaitsee Bhutanin, Nepalin ja Tiibetin välissä. Maailman valtiosympaattisuuskisassa kolmikko olisi varmasti top5:ssä kaikki. Kuka keksii pahaa sanottavaa noista kolmesta? Sympaattinen oli myös Sikkim, joka oli vielä vuoteen 1975 asti itsenäinen kuningaskunta.
Koska tässä nyt ollaan kuitenkin puoli valittu selkeästi, niin sanottakoon että ei Sikkimkään vetänyt vertoja Pakistanin Himalajalle.
Alla videot, mitkä kokosin matkastani Pakistanissa ja Intiassa.
Intia:
Pakistan:
Erinäisten syiden takia (toisinaan vain halutti hiljentyä Himalajan rauhallisuuden keskellä, toisinaan olin aivan jäässä viikon putkeen ja toisinaan kännykkä oli hindujen hallinnassa) johtojen kiinnittäminen takaisin otti aikansa. Nyt kun olen kuitenkin jo viikon ollut Kuala Lumpurin ja Singaporen ilmaisten langattomien verkkojen äärellä, niin maailma on taas näppäimistöllä. Tosin suosittelen kyllä kaikille: menkää netin ulottumattomiin ja hukatkaa kännykän laturi; on vapauttavaa. (mainitkaa kuitenkin näistä asioista ensin vanhemmillenne, koska valitettava ’kokoaikaisen tavoitettavuuden’ ajatus on vallannut myös vanhempiemme mielet).
Wrap-uppia Pakistanista.
Mahtava maa reissata! Ei kovin montaa maakolkkaa enää löydy jossa saa matkata täysin vain kantaväestön seassa. Kun Karachista lähdin, niin ensimmäisen travellaajan näin vasta lähes kuukauden jälkeen Lahoressa. Ja sitten tämä turvallisuus-aspekti: otetaan kahden saman lähihistorian omaavan maan vertailu, eli Intian ja Pakistanin. Pakistanissa on vain yksinkertaisesti huomattavasti turvallisempi olo. Ihmiset haluavat auttaa sinua ihan vieraan auttamisen ilosta. Mielikuvat on mitä on, mutta tunnelma mikä ko. maissa vallitsee niin Pakistan ja Intia eivät edes sijoitu samalle janalle.
Reissasin Karachista 34h junalla pohjoiseen, josta hetken levähdettyä jatkoin bussilla 24h Himalajan läpi Gilgitiin. Kyseinen bussireissu yön läpi oli ehkä kaunein hetki minkä oon reissatessa kokenut. Täysikuun avittamana näkyneet silhuetit Himalajan vuoristosta; lähimmät vuoret tummempana ja kaukaisemmat haalealla hämärällä valaistuna. Bussi vaelsi serpenttinä vuoren rinteitä, seuraten alapuolella noin 300 metrin pudotuksen jälkeen virtaavaa Indus-jokea. Vain noin puoli vuotta sitten tulvinut joki ei antanut mitään vihjeitä tapahtuneesta, vain tasaisin väliajoin sijainneet YK:n avustusteltat muistuttivat menneestä. Vähän väliä uskalsin ummistaa silmäni, vaikka kuskin ”inshallah”-ajotyyli olikin suoranpudotuksen takia hieman jännittävää. Poliisisaattueet turvasivat matkamme kuitenkin tietyillä pätkillä vaanivilta maantierosvoilta.
Pohjoisessa hytisin joulun lähes -20C pakkasessa. Periaatteessahan moinen kylmätila pitäisi kestää, mutta kun alueen talot eivät ole lämmitettyjä millään, vaan sisällä oli jopa kylmempi. Yöt selviydyin höyheniä ulospuskevan makuupussin ja kuumavesipullon avulla. Upea kokemus kuitenkin viettää aikaa kirjaimellisesti Himalajan keskellä.
Pienen pohdinnan jälkeen päätin matkata Peshawariin. Peshawar on nyt ehkä astetta hämärämpään suuntaan menevä kaupunki. Räjähdyksiä tapahtuu uutisten mukaan lähes joka viikko, mutta tämä ei pidä paikkaansa. Peshawar nyt vain sijaitsee lähellä heimoalueita, ja n. 50km Afganistanin rajaa, joten kaikki lähialueen tapahtumat yleensä kerrotaan Peshawar-otsikon alla. (Obaman tuleva Peshawar vierailu luultavimmin ei ole kuitenkaan ihan paras idea).
Pakistaniin yhdistyy mielessäni sellaiset adjektiivit kuin mielenkiintoinen, tutkimaton ja ihmisiänkunnioittava kulttuuri. Intia on taasen kliseinen matkakohde, tutkittu ja ihmisiä keskiarvollisesti ei voisi vähempää kiinnostaa sinun mielipiteet maailmasta tai heitä kertoa omia ajatuksia. Olen nyt kriittisellä päällä joten teksti on tämän tyylistä. Lähetän myös viestin Intian matkaa suunnitteleville: menkää muualle! Sinua voidaan jopa kunnioittaa jossain (shocker!) muualla. Intia saattaa toimia ajatuksentasolla mukavana välivaiheena kyllästyttyä kaakkois-Aasian rantaelämään, mutta suosittelen ottamaan askeleen tuntemattomaan ja kokeilemaan esim. Pakistania tai vaihtoehtoisesti Irania.
On jännä huomata kuinka tunnelma muuttuu noin 200m kävelyn jälkeen Pakistanin ja Intian raja-asemalla. Saavuin Pakistanin puoleiselle rajalle tehdäkseni pienen teetestin: chai-off. Ideana oli vertailla teen hyvyyttä rajojen molemmin puolin, mutta loppukaneettiin sainkin yllättäviä faktoreita jotka eivät olleet mukana testiin lähdettäessä. Pakistanin puolella nautin, asteikolla 1-10, kasimiinus arvoisen teeni ja jäin vielä juttelemaan paikallisille niitä näitä. Seuraavaksi rajan yli. Intian puolella portin jälkeen odotti massa palvelujaan aggressiivisesti tyrkyttäviä taksikuskeja, jotka ohitin kuitenkin sulavasti. Odotin innolla päästessäni vihdoin kunnon masala chai:n ääreen, ja oikeassa olin: ysipuoli! Oikea Intia paljastuu vasta kun olen maksamassa. Tarjoilijapoika yrittää vedättää kolminkertaista ylihintaa teestä. Johtaja paikalle, joka toteaa minun olevani oikeassa. Toista vastaava asennoituminen tuntemattomaan koko miljardiväestön kanssa lähes kolmen viikon ajan 24h per päivä ja voitte ymmärtää miksi Intia ei herätä järin sympaattisia ajatuksia. Chai-off:n tulos on siis että Intia vei teekisan, mutta Pakistan voittaa lähes kaikessa muussa. Eikä vähiten tunnelmassa ja ihmisten ystävällisyydessä.
Poikkeuksiakin löytyy Intiasta: sain matkata reippaammanpuoleisesti ja hankkia vielä yhden ylimääräisen leiman passiini jotta löysin pelastuksen Intian sisältä. Sikkimin osavaltio. Koillis-Intian pelastus heikkohermoiselle reissaajalle. Sikkim sijaitsee Bhutanin, Nepalin ja Tiibetin välissä. Maailman valtiosympaattisuuskisassa kolmikko olisi varmasti top5:ssä kaikki. Kuka keksii pahaa sanottavaa noista kolmesta? Sympaattinen oli myös Sikkim, joka oli vielä vuoteen 1975 asti itsenäinen kuningaskunta.
Koska tässä nyt ollaan kuitenkin puoli valittu selkeästi, niin sanottakoon että ei Sikkimkään vetänyt vertoja Pakistanin Himalajalle.
Alla videot, mitkä kokosin matkastani Pakistanissa ja Intiassa.
Intia:
Pakistan:
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)