Taustatarinana on Abrahamin aulius uhrata vanhimman poikansa Allahin tahdosta, ennen kuin Allah keskeytti toimituksen. Yhtenä tästä johdettuna käytäntönä on uhrata eläin tälle muistolle. Täällä on tapana käyttää tähän tarkoitukseen vuohia, lehmiä ja kameleita. Symbolisena ajatuksena on, että muslimit olisivat valmiita uhraamaan itselleen tärkeitä asioita ja pysymään oikealla polulla (en pistä heittomerkkejä, vaikka haluaisin). Halal-toimituksen jälkeen liha jaetaan kolmeen osaan: omaan käyttöön, suvulle ja loppu jaetaan köyhille.
Pääsin seuraamaan läheisen moskeijan parkkialueelle veren ja suolenpätkien keskelle itse uhrauksia. Oman teurastamotaustani takia moinen toiminta ei juurikaan hätkäytä, ja siemailinkin minulle tarjottua teetä hyvillä mielin. En ollut ajatellut että Australia teurastamokokemuksesta olisi ikinä mitään käytännön hyötyä jälkeen päin, mutta täällä sitä olisi kaivattu. Jätän kroteskit yksityiskohdat välistä, mutta ammattitaidon puute oli muutaman kokelaan kohdalla aika silmiinpistävä. Uhrausbisnes on täällä nimittäin erittäin tuottavaa, ja yhdestäkin ”kaadosta” tienaa sievoisesti. Tämän takia kadunvarret olivat Eidin aikaan täynnä veitsien kanssa toimeksiantoa odottavia uhraaja-halukkaita. Käytin siis sanaa uhraus, kuten täällä kuuluukin. Jos itse eläimeltä kysyttäisiin, niin en usko että sen mielestä teurastamisella ja uhrauksella on lopputuloksen kannalta hirveästi eroa:
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti