sunnuntai 21. marraskuuta 2010

Verta kaduilla

Eid al-Adha. jouluun (tahdittomasti) verrattavissa oleva muslimien juhla, sijoittui tälle viikolle. Itselle se tarkoitti lähinnä lomaa ja rentoja päiviä kitaran kanssa oman talon kattoterassilla. Pääsin kuitenkin tutustumaan Eid-ajan juhlintaan välillä hieman liiankin läheisesti. Eid on toiselta nimeltään ”uhrauksien juhla”. En siis suosittele jatkamaan eteenpäin jos lukija on erityisen kiintynyt eläimiin.


Taustatarinana on Abrahamin aulius uhrata vanhimman poikansa Allahin tahdosta, ennen kuin Allah keskeytti toimituksen. Yhtenä tästä johdettuna käytäntönä on uhrata eläin tälle muistolle. Täällä on tapana käyttää tähän tarkoitukseen vuohia, lehmiä ja kameleita. Symbolisena ajatuksena on, että muslimit olisivat valmiita uhraamaan itselleen tärkeitä asioita ja pysymään oikealla polulla (en pistä heittomerkkejä, vaikka haluaisin). Halal-toimituksen jälkeen liha jaetaan kolmeen osaan: omaan käyttöön, suvulle ja loppu jaetaan köyhille.

Pääsin seuraamaan läheisen moskeijan parkkialueelle veren ja suolenpätkien keskelle itse uhrauksia. Oman teurastamotaustani takia moinen toiminta ei juurikaan hätkäytä, ja siemailinkin minulle tarjottua teetä hyvillä mielin. En ollut ajatellut että Australia teurastamokokemuksesta olisi ikinä mitään käytännön hyötyä jälkeen päin, mutta täällä sitä olisi kaivattu. Jätän kroteskit yksityiskohdat välistä, mutta ammattitaidon puute oli muutaman kokelaan kohdalla aika silmiinpistävä. Uhrausbisnes on täällä nimittäin erittäin tuottavaa, ja yhdestäkin ”kaadosta” tienaa sievoisesti. Tämän takia kadunvarret olivat Eidin aikaan täynnä veitsien kanssa toimeksiantoa odottavia uhraaja-halukkaita.

Käytin siis sanaa uhraus, kuten täällä kuuluukin. Jos itse eläimeltä kysyttäisiin, niin en usko että sen mielestä teurastamisella ja uhrauksella on lopputuloksen kannalta hirveästi eroa:

Naisten asema, rationaalista?

Asia, jonka kanssa en millään voinut tulla sinuiksi Iranissa oli naisten kohtelu yhteiskunnassa. Toisen luokan kansalainen on valitettava, mutta hyvä kuvaus naisten asemasta täällä. Olisi helppoa leimata se islaminuskon syyksi, mutta en haluaisi käyttää tätä korttia. Varsinkin, kun lukee Pakistanin ”perustajan” Ali Jinnahin manifestin Intia-Pakistan jaottelun aikana, vuodelta 1944:

"No nation can rise to the height of glory unless your women are side by side with you; we are victims of evil customs. It is a crime against humanity that our women are shut up within the four walls of the houses as prisoners.”

Käytännön toteutus on kuitenkin jotain aivan muuta. Seuraava lainaus tulee nuoren työkaverin suusta, joka muuten tuntuu olevan erittäin fiksu yksilö, mutta vääristynyt suhtautuminen naisiin on syvällä ajattelussa.

”Men are more rational, and women act only on their emotions. Therefore, when a situation comes, women can’t act properly.”

Tästä päästään paikalliseen yrityskulttuuriin. Naisten mahdollisuudet nousta arvoasteikossa tuntuvat olevan erittäin rajalliset. Ne naiset jotka ovat edenneet urallaan joutuvat käyttäytymään ylimielisen oloisesti ja heidän ulosantinsa on ylitsevuotavan jämäkkää. Itsellä se aiheuttaa voimakkaan vastareaktion. Tiedän kyllä nyt, muutaman keskustelun perusteella, että he eivät luultavimmin käyttäytyisi moisella tavalla jos toimisivat toisen kulttuurin sisällä. Naiset ovat koko päivän miesten arvostelevan tarkastelun alla, eivätkä voi rentoutua hetkeksikään, sillä tällöin tämä nähtäisiin heikkoutena. Pomotus ja jopa jonkinlainen aggressiivisuus kuuluvat näihin bisnesnaisten luonteenpiirteisiin. Länkkärinaiset saavat anteeksi tällä mittapuulla, mutta en itse haluaisi moiseen koitokseen. Tuntuu, että he joutuvat muokkaamaan luonteensa täysin jos he haluavat edetä urallaan.

Jos sallitaan, niin valaisen hieman oman alan ristiriidan tähän teemaan liittyen. Markkinointi, ja varsinkin mainonta, ei perustu rationaalisuuteen. Piste. Mainonnan alalla helpottaisi suuresti, jos kuluttajat käyttäytyisivät täysin rationaalisesti, mutta näin ei ole. Mainostaja ei siis voi itsekään perustella ratkaisujaan vain rationaalisten ratkaisujen kautta. Oma mielipiteeni on, että tunteet ovat paljon suuremmassa vaikutusvallassa ihmisten elämässä kuin rationaalisuus. Varsinkin nykyään, kun mainonnan määrä on mitä on. JOS siis paikallisten ajatus naisten eksessiivisestä emotionaalisesta käyttäytymisestä pitää paikkaansa, niin tämä naisten luonnollinen tunteiden omaksuminen olisi vahvuus, ei heikkous. Tuntuu täysin hukkaan heitetylle voimavaralle.

Tätähän aihetta voisi pyöritellä ikuisuuden, mutta jonkinlaisen kannan olen kuitenkin muodostanut, ja ehkä uskallan sen tähän kirjoittaakin. Vaikka alkuun sanoin, että emme voi syyttää islamin uskoa tästä tilasta, niin toinen asia mihin uskon hyvin vahvasti on että uskonnot ovat yhteiskunnallisia rakennelmia (suomenkielen taitojen heiketessä mainitaan engl: social construct). Tämä ajatus pitää sisällään sen, että uskontoa ei voi erottaa historiastaan eikä siitä kulttuurista minkä sisällä se on kasvanut. Oma mielipiteeni on, että osaksi islamin uskon (sisältäen sen historian ja kulttuurin jonka sisällä se on kehittynyt) takia naisten asema on täällä sellainen miten sen yllä kuvasin. Toivottavasti selvensin tämän ajatuksen niin että kellekään ei jää mieleen syyttää automaattisesti islamin uskoa, vaan ymmärtää että suuri osa siitä on kulttuuria jonka sisällä se kehittyy. Ja vice versa.

Pakistanin kunniaksi sanottakoon, että monet asiat ovat täällä naisille helpompia vrt. moneen muuhun islaminuskoiseen maahan. Toisin kuin Iranissa, Hijabia tai burqaa pitää vain vähemmistö naisista ja ainakin suurimmalla osalla on täysin vapaavalinta omaan vaatetukseen.

maanantai 1. marraskuuta 2010

Tulva-alueella

Indonesian tulivuorenpurkaukset yms. taitavat viedä tällä hetkellä maailman median mielenkiinnon ja koska ihmisen muisti on lyhyt, niin pohjustetaan alkuun. Noin 3 kk sitten alkanut tulvaveden nousu Pakistanissa ei alkujaankaan ollut mikään katastrofialueen journalistin ”unelma”. Kyseistä tilannetta on nimittäin mahdotonta saada kuvattua kameralla tai riittävän vivahteikkain sanoin. Haluamme nykypäivänä katastrofitkin nätissä ja helposti ymmärrettävässä ja pureskeltavassa paketissa.
Tarpeeksi arvovaltaisen ihmisen kommentti kuvastaa kuitenkin tilanteen vakavuutta. YK:n pääsihteeri Ban Ki-Moon on sanonut, että: ”Pakistanin tulvat on suurin katastrofi jonka hän on nähnyt”. Noin 20 miljoonaa ihmistä kärsii tulvasta, joista noin 7 miljoonaa ei ole vieläkään saanut mitään avustusta, ja nukkuvat taivasalla.



Karachissa ongelma ei näy juurikaan. Itse sain vihdoin mahdollisuuden vierailla alueella viime viikon alussa. Yövyimme paikanpäällä ja vierailimme tulvapakolaisten leirillä. Pääsimme myös veneajelulle peltojen päälle, joka on nyt veden valtaama. Kyllä, vettä löytyy vieläkin. Ongelmana on, että suuri osa tulva-alueesta täällä etelä-Pakistanissa, Sindhin provinssissa, on merenpinnan alapuolella, joten veden poistuminen tulee tapahtumaan pitkän, pitkän ajan kuluttua kuivumisen kautta.



Ihmiset ovat jääneet pienille maapläntti saarekkeille asustelemaan. Osan luo avustus ei ole päässyt vieläkään, koska tulva-alue on jättimäisen suuri. Osa ei edes halua jättää kotiansa, koska heidän pelkonsa (kuulemma ihan aiheesta) on, että paikalliset bandiitit käyttävät tilaisuuden hyväkseen. Ensiksi menee irtaimisto ja hetken kuluttua he ottavat maan omaan haltuunsa. Kuulostaa omituiselle, että näin voisi tapahtua, vaikka olisikin paperit kunnossa, mutta tämä on suuri pelko paikallisilla jotka ovat joutuneet kotinsa jättämään taaksensa. Tämän tulvapakolaisleirin asukit ovat onnellisessa asemassa, sillä heitä käytetään kotinsa lähettyvillä useasti, ja he voivat ylläpitää omaa ”statustaan” maanomistajina.

Kuten sanottua, Karachissa tulvan vaikutukset eivät vielä näy, muuten kuin dengue-kuumeen ja muiden hyttysten välityksellä tarttuvien tautien määrän kasvuna. Ongelmia on kuitenkin odotettavissa. Etelässä, Punjabin ja Sindhin maakunnissa, pellot ovat tuhoutuneet n.50%:sti. Olen ollut hieman ymmällään, että miten tilanne ei vielä ole näkynyt hintojen nousuna, mutta takuuvarmasti näin tulee käymään. Pohjoisessa tilanne ei ole ollut läheskään niin paha kuin etelässä. Pohjoisessa ihmiset ovat päässeet jo asettumaan koteihinsa, kun tällä taasen meidän kohdeleirillä uusia telttoja rakennettiin kun tulimme sinne!(kts kuva alla) Ihmisiä virtaa kuulemma edelleen sisään. He ovat yrittäneet pysyttäytyä kotinsa lähettyvillä, mutta pitkittynyt tilanne ei näytä huojentumisen merkkejä.


Vaikka kuvat tulvista ovat poistuneet tv-ruuduista, niin se ei ole poistunut paikallisten ihmisten elämästä.

Guardanilta löytyy täysin samasta kaupungista, Sehwan Sharifista, raportti noin kuukauden takaa: http://www.guardian.co.uk/world/video/2010/oct/05/pakistan-floods-sehwan

BBC:n viimeisin raportti alueelta, jossa juuri vierailimme.
http://www.bbc.co.uk/news/world-south-asia-11648701

Lisää kuvia löytyy Facebookista
.