Hindustanissa

Olenkin odottanut kosketuspintaa siihen, miten lähtisin kirjoittamaan Pakistanin syntyvaiheista ja sen seurauksista. Eilisen seurauksena sellainen avautui, kun sain puhelun tuttavalta, että hän on menossa illan hindu-festivaaleille.

Navaratri, eli yhdeksän yötä, on hindujen tärkeä juhla, jota juhlitaan hindujen keskuudessa neljä kertaa vuodessa. Kun kuitenkin ollaan Pakistanissa, niin kyseessä on hiukan enemmän ”inside-juhla”, joten ilman yhteyshenkilöä ja kattavaa turvatarkastusta en sisälle olisi päässyt. ”Only for hindus” –kyltit muistuttavat edelleen alla kytevästä eripurasta joka leimahti valloilleen v.1947.

Historia kertaus: Pakistan on, jos moinen ilmaus sallitaan, keinotekoinen maa. Kun hindujen ja muslimien yhteiselo osoittautui päättäjien mielestä ylitsepääsemättömäksi, päätettiin Intia jakaa islaminuskoisten ja hindujen kesken. Viidessä viikossa englantilainen siirtomaaherra Radcliffe veti rajat kahden ”ah-niin-hirveästi-toisistaan-poikkeavien” ihmisryhmien välille. Syntyi Intia hinduille, Länsi-Pakistan ja Itä-Pakistan (nyk. Bangladesh) muslimeille. Tästä seurasi massiivinen vaellus ”omalle” maalle. Junia, jotka matkasivat kohti luvattua maata Pakistanissa, pysäytettiin ja matkustajat tapettiin. Täysin vastaavasti kävi monelle toiseen suuntaan matkaavalle. Noin miljoona ihmistä tapettiin näinkin merkittävän asian takia. Kaksi nimeä, jotka näistä rajanvetokarkeloista nousee esille, on Mohands ”Mahatma” Gandhi ja Muhammad Ali Jinnah. Gandhi oli ajanut Intian itsenäistymistä brittien vallan alta jo vuosikymmeniä, eikä olisi halunnut että itsenäistymisen yhteydessä olisi tapahtunut jakoa islam ja hindu kansoihin. ”My whole soul rebels against the idea that Hinduism and Islam represent two antagonistic cultures and doctrines.”

Pieni sivuhuomio, joka vaikuttaa nykymaailman menoon aika merkittävästi on, että pelkkä rajanveto ei tietenkään riittänyt, vaan Intian siihen mennessä hankkimat ydinaseetkin jaettiin 50-50. Pakistanin heikko hallitus ja kasvava islamismi maan sisällä eivät kiinnostaisi varmastikaan yhtä paljon länsimaissa, jos Pakistan ei olisi yksi n. yhdeksästä ydinasevaltiosta.

Navaratri festeillä juhli se vähemmistö väestöstä, jonka ääni ei kuulu kovinkaan kovaan Pakistanissa ja jonka osuus populaatiosta vähenee vauhtia. Mielenkiintoista sinänsä, koska itse alueen historiaan hinduismi kuuluu aina vuosituhansia taakse. Itse sana Hindu juontaa juurensa Sindhu-jokeen, joka sattuu olemaan tällä hetkellä maailman huomion keskipisteessä oleva ja tulviva Indus-joki. Indus joki virtaa Pakistanin läpi, ja kiemurtelee joiltain osin myös kiistellyn Kashmirin läpi. Joissakin osin Pakistania hindujen on käsketty pitää uskonnon paljastavaa merkkiä päähineessään. Vastavuoroisesti maallista politiikkaa kannattava Intia on ainakin laintasolla huomattavasti suopeampi muita uskontoja kohtaan. Muslimit saavat mm. noudattaa Intiassa sharia-lakia, vaikka tämä ei ole valtion virallinen laki. Tästä ei pidä lukea, että pitäisin hinduismia jotenkin parempana uskontona. Ajatus on enemmänkin kritiikkiä uskonnon sekoittamisesta mihinkään muuhun kuin omaan maailmankatsomukseen.

Mitä tämä viivojen veto kartalle auttaa? Samat ongelmat kytevät edelleen pinnan alla. Eilisissä Navaratri juhlissa oli hinduilla koko ajan pelko, että jotain tapahtuu. Muslimituttavan (joka tuli myös paikalle tutustumaan menoon) väheksyvä katse ja koko juhlan kyseenalaistavat kommentit kertoivat paljon uskontojen eriarvoisesta tilasta maassa. Viimeaikojen huonoin esimerkki vastaavasta toiminnasta löytyy Intian puolelta, kun hindujen ja muslimien tärkeä temppeli jaettiin osiin, jotta osapuolille olisi omat osionsa. Gandhi oli oikeassa: jaottelu ei auta alla kytevään ongelmaan mitenkään, ja luultavammin tässäkin tapauksessa (kuten Intian jaossa) vain lisäävät erimielisyyksiä.

Pohjaton kaivo tämä aihe, mutta koska Suomessa en ajattele uskontoa millään tasolla, ja täällä näiden asioiden miettimättä jättäminen on mahdotonta, niin tämä teema nousee esille.